sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

08. Noitanainen


Taustamusiikki

     Talvi oli saapunut Henningeniin.
Kevyt lumivaippa oli kietonut maan syleilyynsä lähes yhdessä yössä, eikä rauhalliselle lumisateelle näkynyt tulevan loppua. Aika alkoi seisahtua. Viljapellot kuin suuret kasvimaaplantaasit vaipuivat yksitellen talven pitkään horrokseen. Järvien vedet jäätyivät talven yli kestävään ikiroutaan.

     Oli aika käyttää hyväkseen se, mitä pitkä kesä oli ahkerille työläisille tarjonnut.


      Siinä missä kylissä asuva väki pyrki pysymään vilskeessä pysyvän asutuksen sydämessä, sieltä minnekään pyrkimättä - oli eräs valjastanut hevosen ja lähtenyt pitkälle matkalle. Ratsain tuon matkan sanottiin kykenevän kulkemaan yhdessä yössä ja päivässä, mutta talvi hidastutti kulkijaa. Matkalla ei ollut kievaria saati hylättyä asutusta yönpitimiksi, joten kevyin varustein liikkeelle lähtijä oli kulkenut pysähtymättä.
     Herkästi hevosen selässä yön torkkuen ratsastaja oli hetken kuvitellut eksyvänsä lumen muokkaamalta reitiltä, sillä kukaan ei ollut tehnyt polkua vasta sataneeseen lumeen. Niinkin seesteiseltä kun saapunut lumisade olikin näyttänyt, se oli osoittautunut myös petolliseksi. Maisema oli muuttunut lähes tunnistettamattomaksi viidessä päivässä.


     Kulkijana karaistunut mies oli kuitenkin luottanut kykyihinsä jäljittäjänä niin paljon että hän oli tuolle matkalle yksin lähtenyt. Kuulemansa mukaan miehestä jopa tuntui, ettei kukaan järin heppoisasti olisi hänelle matkaoppaaksi ryhtynytkään. Oli käynyt ilmi, ettei kovin moni tunnustanut tuntevansa saati edes tietävänsä metsässä asuvaa naista.

     Rangvald ei osannnut sanoa mitä mieltä on oli kuulemastaan. Hän oli kuullut Henningenin noidasta aikaisemminkin, mutta silloin tuosta naisesta oli käytetty aivan erilaista nimeä...Amida.


     Tieto Runan mahdollisesta, epäilyttävästä taustasta ei kuitenkaan ollut saanut Rangvaldia kääntymään aikeissaan. Olihan nainen varoittanut, ettei ruhtinas Gjörn Gumarichilin aie siirtää Arinbjornin kruununperillistä Henningenin hirsilinnaan ollut viisasta. Yhden naisen sanat eivät kuitenkaan merkinneet miesten maailmassa mitään - varsinkaan, jos niiden lausuja oli vieroksuttu erakko metsärinteillä.
     Rangvald ei ollut ollut asemassa vastustaa ruhtinaan sanelemaa käskyä maallaan, jolloin mies oli päätynyt vain seuraamaan sivulta miten suojattinsa nostettiin kahden hevosen vetämään vaunuun lähes viikko aikaisemmin...Kuinka oikeassa Runa olikaan ollut? Noita tai ei - Rnagvald löysi itsensä aamun usvassa naisen ovelta.
     "Rangvald? Mitä ihmettä sinä täällä teet? Tule - tule sisään sieltä sateesta."


     "Mitä ihmettä sinä täällä teet?" Runa katseli lunta olkapäiltään ravistelevaa miestä hämmentyneenä - unohtaen liedellään porisevan keitoksen aivan täysin.


     "Minulla ei tuntunut olevan vaihtoehtoja", suuremman lumimassan olkapäiltään ravisteltuaan mies suoristui ja katsoi vakavin silmin tuvan erakkoa. "Asiani koskee Akselia. Hän...- kaikki ei ole kunnossa..."


     "Minähän sanoin ettei häntä ole hyvä siirtää liian aikaisin", Runa puuskahti tahtomattamaan ja äkkipikaisesti. Liedellä lepäävän kattilan tahdittoman äkäisesti siirtäen Runa huokaisi raskaasti.
     "Mitä minä olisin voinut tehdä? Sitä paitsi, Aksel itse valitsi lähtemisen. Olisiko minun pitänyt asettua häntä ja Gjörnin juoksupoikia vastaan?"
     "Olisi sekin ollut jotain!"
     "Älä ole tuollainen Runa, minä tulin luoksesi kun en tiedä kenen muun puoleen voisin kääntyä. Sinun on tul----"


     "Mahdotonta", miehen äkisti keskeyttäen Runa pudisteli päätään: "Minä voin antaa sinulle mukaan parhaimpia yrttejä joista voi olla apua..."
     "Tottakai sinä tulet mukaani. Kuvitteletko, että kyläparantajan pystyvän parempaan kuin sinä? Hm?"
     "En voi lähteä kylään. Minä en - "


      "Minä olen kuullut tarinat Runa", Rangvald ojensi kätensä koholle keskeyttääkseen vuolaasti puhumaan alkaneen naisen. "Luuletko minun välittävän puheista? Nyt kun Arinbjornin kuningaskunnan perillinen tekee varmaa kuolemaa?"


     "Rangvald, sinä et ymmärrä."
     "Ei Runa", mies poimi piisaminnahkahansoin naisen kämmenen omiensa lomaan. "Sinä et ymmärrä. Aksel on ainoa perillinen. Ainoa oikea kuningas, jonka tulee päästä valtaistuimelle isänsä jalanjäljissä. Hän on ainoa, joka pystyy palauttamaan kuningaskuntamme sen oikeille raiteille...Hänestä on tultava kuningas." Naisen kättä omassaan pitäen Rangvald katseli syvälle naisen usvaisiin silmiin, joiden pinnalta heijastui hänen oma kuvajaisensa. "Pyydän Runa...Tiedän, että olen pyytänyt sinulta paljon, mutta tämä on viimeinen asia mitä sinulta pyydän. Polvistun eteesi jos sitä vaadit. Runa...minä anon sinua auttamaan häntä. Pelasta Aksel. Tule mukaani..."


     Hetkeä myöhemmin Runa sulki perässään tupansa oven. Kivistävän raskas tunne sydämellään Runa nosti olalleen paremmin nahkapussukkaansa, johon hän oli kerännyt kaiken tarpeelliseksi ajattelemansa.
     Runa oli varma, että hän antaisi ylen ennen kuin he tavoittaisivat Henningenin...hän lähtisi kylään..

     Kylään, jonne häntä oli kielletty koskaan kulkemasta...

***


     Henningen.
     Pieni, mutta maaltaan rikkauksia sisällään hautova ruhtinaskunta sijaitsi aivan Arinbjornin kuningaskunnan rajan vieressä. Gjörn Gumarichil oli Henningenin ruhtinas nimeltään. Mies, joka ei ollut saanut miespuolista perillistä itselleen, mutta joka nyt oli tuntunut saavan ratkaisun maansa ongelmiin kuin tilauksesta.
      Ainoa ongelma oli, että hänen ratkaisunsa makasi polttavan kuumeen kourissa. Heningenin kyläparantaja oli neuvoton. Hän ei ollut tuntenut prinssin haavoille istutettuja haudeyrttejä. Omiin oppeihinsa luottaen parantaja oli pessyt hauteiden tulehduksia estävän kerroksen miehen haavoilta.


     Pontikan ja väkiviinan parantaviin voimiin uskoen parantaja oli pessyt haavat väkijuomalla. Sitonut haavat ja jättänyt ongelmat hautomaan oman onnensa nojaan. Huono, joskin täysin olematon tislaus oli tehnyt tehtävänsä.


     Siitä huolimatta ruhtinas ei ollut laskenut hyväksi vaihtoehdoksi kutsua Runaa kylään. Naisen maine yleisesti tiedettiin, eikä noitaa haluttu tunnetustikaan kylän kansoittamaan ihmismassaa säikyttelemään.


      Ja nyt tuo nainen oli kylässä...jopa niinkin keskellä Heningenin sydäntä kui hirsipalatsissa. Gjörn oli taipunut Rangvaldin kuin omienkin pelkojensa alla siihen vaihtoehtoon, että nainen olisi haettava. Mikäli noita kykenisi pelastamaan kuninkaan pojan, olisi hänen, ruhtinaan, tulevaisuus valoisampi. Ja mikäli nainen epäonnistuisi - olisi miehellä yksi murhe vähemmän kun noita makaisi mestattuna hänen mestauslavallaan.


     Huoneen ainoa valonlähde oli tulipesässä kuivana paukahtelevien halkojen ylläpitämä liekki. Lämmin tulipesä loi varjoja vaatimattomasti sisustetun vierashuoneen seinille. Täytetyt eläimet, sarvitrofeet kuin taljatkin tuntuivat olevan ruhtinaan mieleen - sillä joka paikassa tuntui henkivän kuoleman varjot.
     Hetken Runa oli empinyt huoneen ovella. Kaikki ympärillään oli vierasta, ja jokin sai naisen varomaan jopa omaa varjoaan tuossa talossa.

     Hän ei ollut tervetullut.


     Tuntui kuin vasta eilen Runa olisi katsellut nukkuvaa miestä.  Vain hetki tuntui kuluneen siitä kun hän oli istuutunut miehen vierellä kuin odottaen.


     Runa poimi tatuoituun käteensä vuoteella makaavan miehen kämmenen. Käsivarren haavat olivat jo parantuneet, samoin vioittuneiden sormien ja rystysten nirhaumat. Miehen kättä sylissään pitäen Runa tunsi miehen käden nihkeyden, jota kova kuume lietsoi.


     Veren läpi kastamaa sidekerrosta katsellen Runa näki kaikki huolimattomuuden jäljet. Hän haistoi pontikan imelän pistävän haun, mitä ei oltu yritetty yrtein edes peittää.


     Pienen puukon vyötäisiltään poimien Runa leikkasi sidoskankaan miehen rintakehän päältä. Avatessaan kangaskerroksen Runan oli pidäteltävä hengitystään, joka oli saada naisen antamaan ylen samantien.
     "Voi hyvä jumala." Märkivä, saastaisesti hoitamatta jätetyt haavat olivat kamalinta mitä moneen tottunut nainen oli eläessään nähnyt.

***


      Useampaa tuntia myöhemmin, päivän kääntyessä pitkälle yöhön lähes kaksi vuorokautta valveilla ollut nainen kulki hirsilinnassa. Kaksi pitkää, näännyttävää yötä ja päivää eivät olleet pyyhkineet onnettomuuden mahdollisuutta olemattomiin. Arinbjornin prinssi teki yhä kuolemaa vuoteellaan, eikä mikään mitä Runa teki, tuntunut auttavan. Ooppiumsekoitteensa oli ainoa keinonsa pitää mies syvässä, kivuttomassa unitilassa. Se oli ainoa tapa jolla Runa tuntui kykenevän helpottamaan miehen lopun jäljellä olevaa aikaa.


     Löytäen etsimänsä miehen Runa ei löytänytkään niitä sanoja, joilla hän oli ajatellut aloittaa keskustelun miehen kanssa. Rangvald seisoi tyynenä suuren tupatakan äärellä käsiään tulen lähellä venytellen.


     Sanomisensa sanomatta jättäen Runa asteli takan eteen miehen viereen. Väsynyt, nuutunut olemuksensa puhui puolestaan tarpeeksi.
     "Ei vieläkään mitään?" tumma, raskaan painon omaava ääni puhui vierellään - eikä Runa jaksanut kuin puistella päätään vastaukseksi.


     Rangvald tarkkaili kumaraan vaipunutta naista herkeämättä.
     "Runa", synkästi aloittaen Rangvald jatkoi: "Tiedän että kykenet parempaan kuin mitä annat muiden ymmärtää. Jos puheet sinusta pitävät paikkansa - sinun pitää käyttää voimaasi."


     "En ymmärrä mistä sinä puhut", Rangvaldin puoleen kääntyen Runa hätkähti miehen tarttuessa voimalla käsivarsiinsa.


     "Runa!" Rangvald murahti: "Sinä olet Henningenin noita. Sinä pystyt siihen. Sinulla on voima käsissäsi - minä tiedän sen. Sinun on vain rohjettava tekemään se mitä sinun pitää. Minä autan sinua jos vain voin - suojelen sinua, puhun puolestasi...ihan mitä vain."

***


     Yön laskeutuessa Runa löysi itsensä seisoskelemasta työnsä ääreltä. Pöytään nojautuen Runa tuijotti edessään nököttävää huhmaretta, jonka kuppiin nainen oli onnistunut pudottamaan vain muutaman lehden.


     Runa tiesi olevansa mahdottoman tilanteen edessä. Myrkky, joka virtasi nuoren prinssin sydänveressä oli mahdotonta parantaa hänen rohdoillaan.


     Aika ei riittäisi kovin pitkälle. Ajatuksissaan Runa puristi kätensä nyrkkiin. Oliko Aksel, nuori Arinbjornin prinssi, kruununperijä lupausten rikkomisten arvoinen?

8 kommenttia:

  1. Jännittävää, jännittävää. Miten käy tulevalle kuninkaalle? Selviääkö vai ei ja miten Runalle käy? Toivon, että Aksel selviää! Hyvä osa taas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Pisara :).
      Hankala vastata kommenttiisi ettei paljastaisi mitään liikaa :D. Tyydyn siis vaan hymyilemään :))

      Poista
  2. Hitto vie. On ollut niin kiirettä, etten ole muistanut vierailla täällä pitkään aikaan. Ja sitten viime vierailuni onkin ehtinyt ilmestyä viisi osaa.. No, ainakin sain lukea pidemmän pätkän tarinaa yhteen menoon, mikä oli erittäin nautinnollista. Mistä aloittaisin, niin paljon on ehtinyt tapahtua!

    Kuten aina, kuvat olivat aivan huippuja, mutta erityisesti ihastelin nelososan metsäkuvia. Olen niin heikkona metsälavastuksiin :> Vai osoittautui tämä metsässä hoiperteleva parivaljakko kruununprinssiksi ja tämän suojelijaksi! Akselin kivut ja vammat oli elävästi kuvailtu, etenkin Akselin puhumisyritykset ja rupiset veret aiheuttivat väristyksiä minunkin selkäpiissäni.

    Vaikka Runan metsämökki onkin ah niin ihastuttava, oli hyvää vaihtelua, että muutamassa osassa hypättiin Henningeniin. Tämän ruhtinaan ensinäkeminen viime osassa oli suosikkejani (eikä vähiten siksi että ruhtinas oli varsinainen ilo silmälle). Ruhtinas Gumarichil vaikuttaa olevan hieman.. No, sanotaan että vaikka onkin ruhtinas, niin tuskin yhtä ylhäinen kuin Arinbjornin kuninkaalliset. Rahvaanomaisempi, se se sana ehkä on! Tässä yksi kuva, josta pidin: https://3.bp.blogspot.com/-j5b0S_4Xx_s/VtBXlL984ZI/AAAAAAAAH1I/cLC_pH0x22M/s1600/18.jpg Siitä tulee jotenkin hyvin esille tuo edellämainitsemani juttu, tuo asento, tuo ihana koira! Niin, lienee tarpeetonta sanoakaan, että hän jostain syystä herätti mielenkiintoni. Ja tietenkin Runa! Hän vaikuttaa aina vain salaperäisemmältä! Edelleen ihastelen tuon simnaisen kauneutta ♥ Todellisella innolla odotan seuraavia osia, joissa selvinnee muun muassa kruununprinssin kohtalo. Rehellisesti sanottuna, tämä on yksi parhaimpia tarinoita, joita olen lukenut. Nimen omaan sen takia, että tämän on oikea TARINA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos GreenPixy!
      Aivan mielettömän kiva kun sai luettavaksi pitkän kommentin. Mahtavaa, kiitos!

      Ensinnäkin olen kyllä ihan äärimmäisen otettu kehuista tarinan hyvyydestä. Itse en ole kokeillut lukea tarinaa osa osan perään. Ilmeisesti ihan toimii yhtenäisenä tarinana :D. Hienoa kuulla.

      Runasta on kyllä tullut heittämällä myös oma lempparini kauneutensa puolesta. Tarkoitus ei ollut koskaan tehdä tarinaan noin meikattua hahmoa mitä Runa on, mutta toisaaltaan noidallehan sopii vähän erilaisempi ulkokuori.

      Lisää tarinaa on piakkoin kyllä luvassa. Sen voin luvata.

      Poista
  3. Vau mikä tarina, vaikka en itse oikein ole the sims 2 ystävä, mutta tähän tuntuu sopivan tämä tyyli täysin :D

    Tarina on todella jännittävä ja juoni sopivan selkeä, mutta ei liian paljastava ja antaa mahdollisuuden kehitellä teorioita päässä. Ihan kuin minulla pitäisi olla aikaa tällaiseen, kun 2 vuoden opiskelijana lukiossa, mutta aina sitä vähän voi sims tarinoita pohtia xD Mutta tätä lukee henkeä haukkoen ja osin aina pahinta peläten, mutta parasta toivoen. Tässä tapauksessa Akselin selviytymistä, koska tarina tuntuisi hiukan tyhjältä, jos hän kuolisi D: Katsotaan, katsotaan...

    Lavastus on muuten mielettömän taitavaa ja aina pohtinut miten The Sims 2 oikein lavastat isonkin tuntuisi paikkoja, kun olen ymmärtänyt ettei siinä ole avointa karttaa? Vai onko jotain alueita, joita voi hyödyntää? Ihan mielenkiinnosta kysyn, sillä olen pelannut vain ps2 The Sims 2 ja pc The Sims(1) ja The Sims 3. Kaikki näyttää todella aidolta ja voisin hyvin kuvitella johonkin taika/keskiaika maailman tuon näköiseksi ja varsinkin Runan kotimökki oli kodikas.

    Kirjoitat niin taitavasti ;_; Mikään ei tunnu pakotetulta tai epäaidolta ja selkeästi käytät sopivasti aikakauteen kuuluvaan kieltä. Esim. teitittelyä näkyy. Kuitenkaan teksti ei ole tekotaiteellista ja kuvailu on varsin tasapainoista ja etenevään. Sillä mikään ei ole rasittavampaa oli se simstarina/elokuva/kirja, kuin 3 sivun/15 minuutin kuvailu, mikä ei johda mihinkään. Sopiva kuvailun määrän hallinta on aika taitolaji.

    Hahmot ovat kaikki todella mielenkiintoisia ja Runa sekä Akseli ehkä ne kaikkein mielenkiintoisimmat. Osaltaan Ragvald vaikuttaa kanssa salaperäiseltä ja olisi mukavaa kuulla hänenkin tarinansa yksityiskohtaisemmin joskus. Tosin varmasti jokainen hahmo aukenee vielä paljonkin tarinan edetessä :D

    Ääh kirjoitan liikaa kohta, joten ehkä vähän katkaisen tekstiä nyt. En osaa muuta sanoa kuin että innolla odotan uutta osaa ja omia spekulaatioita on jo tehty ;) Runa on muuten erittäin kaunis sim :3

    t. R.H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa runsas ja kiva kommentti R.H.
      Kiitos kun olet käynyt kommentoimassa :).

      Mistä mä alottaisin vastaamaan :D. No siis - ensinnäkin - kiitos aivan mahdottomasti tästä kommentista. Tykästyin kun oli oikein hartaudella naputeltu viesti. Mahtavaa että pidit.

      Lavastuksesta. Käytän sims kakkosessa kohtauksiin ihan omia tontteja. Esimerkiksi tuo metsäkohtaus oli rakennettu ihan omalle asuntotontille missä ei tosiaan muuta ollut kuin rinteellä oleva tontti, johon rakensin metsän vain tätä yhtä osaa varten. Runan koti on oma tonttinsa, samoin Henningen. Isohkoja tontteja että olen saanut kaiken tarvittavan asettumaan alueille. Oma vaivansa siinä tietenkin on, että muuttaa perhettä/hahmoja/luo tuplia, mutta yleensä tiedän melko tarkkaan millaisia kuvia tontilta olen ottamassa. Esim. metsätontilla en pelannut yhtään - napsin nuo kuvat vain.

      Itse en ole muita sims pelejä koskaan pelannut, mutta lueskelen monipuolisesti eri pelien tarinoita/haasteita yms. onhan nuo muut pelit jo paljon eläväisemmän oloisia ja realistisia hahmoilta yms. Mutta itse oon tosiaan tykästynyt sims kakkoseen ja omasta mielestäni tähän tarinaan ihan sopii hieman toistuvatkin ilmeet.

      Kirjoitusta olen harjotellut lukihäiriön vuoksi aikoinani penskana/teininä ja ilmeisesti siitä on jotain hyötyä :D. Kirjoitusharrastuksen kun löysin uudestaan vasta muutama vuosi sitten uudestaan. Kielen olen koettanut pitää sopivana tarinaan nähden. Teitittely mielestäni on sopinut hyvin noihin tiettyihin kohtiin, mutta Runa esim ei ole teititellyt yhtään ketään --- mikä kertokoon luonteestaan. Sir/ser/m'lady muodot olisi kivoja käyttää, mutta en osaa/halua tehdä kielimikseriä tarinasta. Joten ,koetan pitää minimissään nuo liialliset ylistykset.

      Ja mitä hahmoihin tulee, niin mielestäni Runa tosiaan onnistui hämmentävän hyvin ja hänestä tuli oikeinkin söpö. Tarkoitus oli pitää Runa semmoisena putsaushahmona, johon kokeilin kaikkia muokkauksia. Hyvä vahinko hahmo siis :D. Toivottavasti luonnekin tulee esiin vielä paremmin, samoin kuin muidenkin hahmojen.

      Jäiköhän jotain mainitsematta. Varmaankin :D Kiitos joka tapauksessa tästä mahtavasta kommentista. Oli ilo rustailla oma romaani takaisin päin.

      Poista
  4. Oo, Henningenin talvi tuo selvästikin oman lisänsä kuviin. Tykkään <3 Ja kuka on tämä Amida ollut - joku Runan sukulainen? Pontikkaparantaja on tainnut tehdä prinssiparalle enemmän huonoa kuin mitä hyvää...

    Minkä lupauksen rikkomista Runa oikein harkitsee? Krää, liian jännittävää! Ehkä naisen ei pitäisi käyttää liian voimakkaita taikojaan?
    Palaan pian lukemaan lisää, alan taas muistaa miten mukavaa on lukea vanhempaan aikaan sijoittuvaa tarinaa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymyksiä kysymyksiä :)

      Miepä annan tarinan vastata näihin jokaiseen! Iso kiitos kommentista jälleen.

      Poista